Katso ensin, mistä varjo oikeasti tulee
Ennen kuin siirrät yhtään valaisinta, pysähdy hetkeksi katsomaan haastateltavaa. Varjot kasvoilla kertovat suoraan, missä valo on suhteessa henkilöön. Jos nenän alle muodostuu terävä kolmio, valo on liian korkealla tai liian kaukana sivulla. Jos silmäkuopat ovat tummat, valo tulee suoraan ylhäältä. Kirjaa havaintosi ylös ennen muutoksia, sillä muistat harvoin jälkikäteen, mikä oli lähtötilanne.
Katso varjoja myös taustalta. Haastateltavan oma varjo seinällä voi häiritä enemmän kuin varjo kasvoilla, ja se vaikuttaa usein pieneltä vasta kuvassa. Tarkista kuvan reunat ja kulmat, ei vain keskustaa. Otan itse aina yhden koekuvan tai lyhyen testivideon ennen kuin aloitan varsinaisen tallenteen, koska pieni näyttö ja silmä valehtelevat eri tavoin.
- Nenän alla oleva varjo: onko se terävä vai pehmeä?
- Silmäkuopat: näkyvätkö silmät kunnolla?
- Haastateltavan varjo taustalla: osuuko se johonkin häiritsevään?
Mittaa etäisyys ennen kuin vaihdat valaisinta
Moni tarttuu uuteen pehmentimeen, vaikka ongelma ratkeaisi siirtämällä valaisinta. Valon pehmeys riippuu valonlähteen koosta suhteessa kohteeseen: mitä lähempänä valo on, sitä pehmeämmäksi ja suuremmaksi se kasvoilla muuttuu. Siirrä valaisin puolta lähemmäs ja katso, miten varjon reuna muuttuu. Muutos on usein suurempi kuin diffuusiolevyn vaihtamisella.
Lähemmäs tuominen tuo kuitenkin mukanaan toisen ongelman: valo putoaa nopeasti, joten pienikin liike haastateltavan päässä muuttaa kirkkautta. Kysy itseltäsi, istuuko henkilö paikallaan vai liikkuuko hän puhuessaan. Liikkuvalle kannattaa jättää enemmän väliä, vaikka varjot kovenisivatkin hieman.
- Kokeile kahta etäisyyttä ja vertaa kuvia vierekkäin.
- Merkitse lattiaan teipillä valaisimen paikka.
- Tarkista, ettei kirkkaus vaihtele henkilön liikkuessa.
Korkeus ratkaisee, mihin varjot putoavat
Valon korkeus muuttaa varjojen suunnan helpommin kuin mikään muu säätö. Kun valo on silmien tasolla, varjot jäävät vähäisiksi mutta kasvot näyttävät litteiltä. Kun nostat valoa vähän silmien yläpuolelle ja kallistat sitä alaspäin, kasvoille tulee muotoa ja varjot putoavat nenän ja leuan alle luontevasti. Liian korkealta tuleva valo taas tummentaa silmät.
Tarkista silmistä pieni heijastus, jota kutsutaan silmävaloksi. Jos se näkyy, valo on suunnilleen oikealla korkeudella. Jos silmät ovat täysin tummat, laske valaisinta tai pyydä haastateltavaa nostamaan leukaa hieman. Pienessä huoneessa kattoa ei aina voi käyttää apuna, joten testaa, kuinka paljon jalustan korkeus riittää.
- Nosta valoa vähän silmien yläpuolelle.
- Etsi silmistä pieni valon heijastus.
- Pyydä tarvittaessa leukaa hieman ylemmäs.
Liput ja mustat pinnat rajaavat valon
Varjoja ei tarvitse vain pehmentää, niitä voi myös rajata. Lippu eli musta kangas tai pahvi valaisimen ja seinän välissä estää valon leviämisen sinne, minne se ei kuulu. Jos tausta kirkastuu vahingossa tai valo kimpoaa katosta kasvoille, yksinkertainen musta levy ratkaisee asian. Tavallinenkin musta vaahtomuovilevy tai kangas toimii, jos sen saa pysymään paikallaan.
Sama periaate toimii toisinpäin: valkoinen levy täytevalon puolella kohottaa varjojen sävyä ilman uutta valaisinta. Kokeile molempia ja katso, kumpi vie kuvaa sinun haluamaasi suuntaan. Älä lisää molempia yhtä aikaa, sillä silloin et tiedä, kumpi muutos auttoi.
- Musta levy poistaa ylimääräisen heijastuksen.
- Valkoinen levy keventää varjoja täytteenä.
- Vaihda yksi asia kerrallaan.
Tarkista asetelma ennen tallennusta
Kun uskot valon olevan kunnossa, käy läpi lyhyt lista ennen kuin painat tallennusta. Istuta joku paikalle tai pyydä haastateltavaa puhumaan hetki ja katso koko kuva, ei vain kasvoja. Pura epäilys ensin: jos jokin tuntuu oudolta, se näkyy yleensä myös lopullisessa kuvassa. Varjojen hallinnassa pienet korjaukset ennen kuvausta säästävät paljon enemmän aikaa kuin jälkikäsittely.
Muista myös vuodenaika: näinä myöhäissyksyn viikkoina ikkunasta tuleva luonnonvalo vaihtelee nopeasti, ja pilvinen taivas voi muuttaa varjot kesken haastattelun. Jos huoneessa on ikkuna, peitä se tai käytä sitä tietoisesti päävalona. Sekoittuva valo tekee varjoista arvaamattomia.
- Kuvaa kymmenen sekuntia puhetta ja katso kuva isolta näytöltä.
- Tarkista ikkunan vaikutus valoon.
- Varmista, etteivät varjot vaihda suuntaa liikkeessä.
Milloin varjo on hyvä ja milloin se pitää poistaa
Kaikki varjot eivät ole virheitä. Pehmeä varjo posken alla antaa kasvoille muotoa ja tekee kuvasta luonnollisen näköisen. Ongelma syntyy, kun varjo on terävä, tumma tai sijaitsee paikassa, jossa se vie huomion puheelta. Kysy itseltäsi, tukeeko varjo katsojan huomiota haastateltavaan vai vetääkö se sen pois.
Jos olet epävarma, valitse hieman pehmeämpi vaihtoehto. Pehmeitä varjoja voi myöhemmin vahvistaa värinkorjauksessa, mutta kovia reunoja on vaikea pehmentää jälkikäteen. Pidä lähtökohtana se, että haastateltavan silmät ja suu näkyvät selvästi koko tallenteen ajan.
Tee päätös yhden asetelman ja yhden koekuvan perusteella, älä kymmenen. Liian monta vaihtoehtoa hämärtää vertailun, ja lopulta valitset sen, jonka muistat viimeisenä, vaikka se ei olisi paras.
Varjojen hallinta on harvoin yksi suuri ratkaisu vaan sarja pieniä tarkistuksia: mistä varjo tulee, kuinka lähellä valo on, millä korkeudella se on ja mitä sen ympärillä tapahtuu. Käy lista läpi aina samassa järjestyksessä, vaihda yksi asia kerrallaan ja vertaa koekuvia. Näin opit lukemaan omaa asetelmaasi, vaikka välineesi olisivat vaatimattomat, ja päätökset tuntuvat vähemmän arvailulta.