Miksi varjot kannattaa hallita ennen kuin lisäät valoja
Kun haastattelukuva näyttää väsyneeltä tai kovalta, ensimmäinen ajatus on usein hankkia lisää valoa. Useimmiten vika on kuitenkin siinä, mihin varjot putoavat. Nenän alle, silmäkuoppiin ja leuan alle syntyvät varjot kertovat katsojalle enemmän kuin lampun teho. Siksi aloitan aina varjoista, en välineistä.
Varjo ei ole virhe. Pehmeä, hallittu varjo antaa kasvoille muodon ja erottaa henkilön taustasta. Ongelma syntyy, kun varjo on liian terävä, väärässä paikassa tai eri puolella kasvoja kuin katsoja odottaa. Tässä oppaassa käyn läpi kolme säätöä, joilla voit muokata varjoja nykyisillä välineillä: lippu, etäisyys ja valon korkeus.
Tee harjoitus rauhassa ennen varsinaista kuvausta. Istuta paikalle ystävä tai aseta tuoli samaan kohtaan, jossa haastateltava istuu, ja kuvaa lyhyitä testipätkiä. Muuta kerrallaan vain yhtä asiaa, jotta näet, mikä muutos todella vaikutti kuvaan.
Lippu: varjo syntyy siellä, minne valo ei pääse
Lippu on mikä tahansa tumma, valoa läpäisemätön levy, jolla rajaat valoa. Mustaksi maalattu vaahtomuovilevy, pahvi tai tumma kangas pidikkeessä käy yhtä hyvin kuin valmis väline. Asetat sen valonlähteen ja kohteen väliin tai lampun viereen, jolloin se katkaisee osan valosta.
Tyypillinen käyttö on taustan suojaaminen. Jos päävalo valuu seinälle ja kirkastaa sitä tarpeettomasti, lippu lampun sivulla pitää seinän tummempana ja henkilö erottuu paremmin. Toinen käyttö on kasvojen muotoilu: lippu täytevalon puolella syventää varjoa ja antaa kuvaan ilmettä.
Pidä lippu kuvakulman ulkopuolella ja tarkista se monitorista. Pieni siirto senttimetreissä näkyy jo kuvassa. Jos lippu pehmentää varjon reunaa liikaa tai kovettaa sitä, siirrä sitä kauemmas tai lähemmäs valonlähdettä ja vertaa tulosta.
- Käytä mattamustaa pintaa, ettei levy heijasta valoa takaisin
- Kiinnitä lippu jalustaan tai tukevaan pidikkeeseen, älä pidä sitä käsin
- Tarkista kuva aina kuvakulman reunoilta, jotta lippu ei näy
Etäisyys: lähellä varjo on pehmeä ja nopeasti vaihtuva
Valon etäisyys kohteesta muuttaa varjon luonnetta enemmän kuin moni olettaa. Kun lamppu on lähellä, valoalue on suuri suhteessa kohteeseen ja varjojen reunat pehmenevät, mutta kirkkaus vaihtuu nopeasti: kasvojen lähempi puoli on selvästi kirkkaampi kuin kauempi. Kaukaa valo on tasaisempaa ja varjot terävämpiä.
Siksi etäisyyden säätö on kaksiteräinen. Jos haastateltava liikehtii tuolissaan, kauempaa tuleva valo antaa anteeksi, koska kirkkaus pysyy lähes samana. Jos haluat pehmeän, kasvoja muotoilevan kuvan ja henkilö istuu paikallaan, tuo valo lähemmäs.
Kokeile kolmea etäisyyttä samalla asetuksella: noin metri, puolitoista ja kaksi metriä. Kuvaa jokaisesta lyhyt pätkä ja katso varjoa nenän ja leuan alla. Huomaat nopeasti, missä kohtaa kuva alkaa näyttää hyvältä ja missä se muuttuu liian tasaiseksi. Muista, että etäisyyden muuttuessa myös valotus muuttuu.
- Lähemmäs: pehmeämpi varjo, nopeampi kirkkauden vaihtelu
- Kauemmas: terävämpi varjo, tasaisempi kirkkaus
- Korjaa valotus aina etäisyyden muutoksen jälkeen
Korkeus: kulma päättää, mihin kasvojen varjot putoavat
Valon korkeus ratkaisee, kuinka varjot asettuvat kasvoille. Jos päävalo on silmien tasolla, kasvot näyttävät tasaisilta ja litteiltä. Kun nostat valon hieman silmien yläpuolelle ja kallistat sen alaspäin, nenän alle ja leuan alle syntyy luonnollinen, lempeä varjo, jota katsoja pitää tuttuna.
Liian korkealla valo kaivaa silmäkuopat mustiksi ja antaa kuvaan synkän vaikutelman. Liian matalalta tuleva valo taas muistuttaa jännitystarinan kuvastoa ja näyttää oudolta. Hyvä lähtökohta on valo noin 30–45 asteen kulmassa kohteen yläpuolella.
Jos haastateltava käyttää silmälaseja, korkeuden säätö auttaa myös heijastuksiin. Nosta tai laske valoa vähän ja kallista sitä, kunnes heijastus katoaa linssiltä. Tämä on usein nopeampaa kuin lasien kääntäminen tai uuden lampun hankinta.
Näin teet säädöt järjestyksessä
Kun kaikki kolme säätöä ovat käytössäsi, tarvitset työjärjestyksen. Aloita päävalon sijoittamisesta: kulma sivulle ja hieman ylös. Katso sitten varjoa kasvoilla ja säädä etäisyyttä, kunnes varjon reuna on sopivan pehmeä. Vasta tämän jälkeen lisää lippu rajaamaan valoa taustalta tai syventämään varjoa.
Älä muuta kolmea asiaa kerralla. Jos siirrät valoa, lisäät lipun ja vaihdat korkeutta samalla, et tiedä, mikä muutos paransi kuvaa tai pilasi sen. Ota jokaisesta vaiheesta vielä-kuva, jotta voit palata edelliseen asetukseen.
Arvioi tulosta monitorilta, älä kameran pienestä näytöstä. Katso erityisesti silmiä: jos silmissä on pieni heijastus ja kasvoilla pehmeä varjo, olet lähellä. Kirjoita lopuksi ylös etäisyydet ja korkeudet, jotta voit toistaa asetelman seuraavalla kerralla.
- 1. Sijoita päävalo, 2. säädä etäisyys, 3. säädä korkeus, 4. lisää lippu
- Ota kuva jokaisen muutoksen jälkeen
- Merkitse mitat muistiin teipillä lattiaan tai vihkoon
Tavallisia ongelmia ja nopeita korjauksia
Moni varjo-ongelma ratkeaa pienellä siirrolla. Jos kasvot näyttävät kahtia jakautuneilta, täyttö on liian heikko tai lippu on liian lähellä: siirrä lippua kauemmas tai tuo täytevalo lähemmäs. Jos nenän varjo ulottuu poskelle asti, valo on liian sivulla, ja sen siirtäminen lähemmäs kameran akselia pienentää varjoa.
Jos varjo seinällä häiritsee, siirrä henkilöä kauemmas seinästä. Jo metri lisää etäisyyttä pehmentää taustavarjon ja erottaa henkilön taustasta. Pienessä huoneessa tämä ei aina onnistu, jolloin lippu tai valon kallistus alaspäin auttaa.
Kun mikään ei toimi, palaa lähtöön: kuvaa ilman lippua, lähellä ja kohtuullisella korkeudella, ja rakenna asetelma uudelleen askel kerrallaan. Usein huomaat, että yksi aiempi lisäys oli koko ongelman syy.
Varjojen hallinta ei vaadi lisää valoja, vaan tarkkaa katsomista. Lippu rajaa, etäisyys pehmentää tai kovettaa ja korkeus ohjaa varjojen paikan. Harjoittele näitä yksi kerrallaan omalla huoneellasi ja kirjaa ylös, mikä toimi. Kun tiedät, miksi kuva näyttää hyvältä, osaat toistaa tuloksen myös seuraavassa tilassa ilman uusia välineitä.