Miksi syksy sopii asetelmien suunnitteluun
Syksyn alkaessa päivänvalo vähenee nopeasti, ja moni huomaa saman asian: huone, jossa haastattelu onnistui kesällä ikkunan valossa, näyttääkin nyt tummalta ja kellertävältä. Iltapäivällä kuvattu nauhoitus on kuin eri tilassa kuin aamulla kuvattu. Tämä on hyvä hetki lopettaa ikkunan varaan laskeminen ja rakentaa oma, toistettava asetelma, joka toimii kellonajasta riippumatta.
Minä ohjaan kurssilla värien ja jälkikäsittelyn moduuleja, ja näen harjoitustöistä usein saman kuvion. Valoja siirrellään kuvauksen aikana arvaamalla, ja lopputulos riippuu siitä, mihin lamppu sattui jäämään. Pohjapiirros kääntää järjestyksen: päätökset tehdään paperilla, ja huoneessa vain tarkistetaan, pitääkö suunnitelma paikkansa.
Tämä kirjoitus on kolmas osa pohjapiirroksista ja asetelmista. Keskityn siihen, miten otat käyttöön pimenevät kuukaudet: mitä piirrät, miten vertailet vaihtoehtoja ja miten merkitset paikat, jotta asetelman saa pystyyn samalla tavalla joka kerta.
Mittaa huone ja piirrä se mittakaavaan
Aloita mittanauhalla. Mittaa huoneen leveys ja syvyys, ikkunoiden ja ovien paikat sekä kattokorkeus. Piirrä huone ylhäältä päin ruutupaperille niin, että yksi ruutu vastaa esimerkiksi kymmentä senttimetriä. Tarkkuus ei ole tärkeintä, mutta suhteiden pitää olla oikeat, koska juuri etäisyydet ratkaisevat valon pehmeyden ja voimakkuuden.
Merkitse piirrokseen kiinteät asiat: seinät, pöytä, hyllyt ja pistorasiat. Ikkuna kannattaa piirtää isosti, koska se on valonlähde, vaikka et haluaisi käyttää sitä. Syksyllä matala aurinko voi osua huoneeseen yllättävästä kulmasta, ja piirroksessa näet, mihin suuntaan ikkunavalo sekoittuisi lamppujen valoon.
Lisää vielä kameran paikka ja haastateltavan istuin. Kun nämä kaksi ovat paikoillaan, kaikki muu sijoitetaan niiden suhteen. Moni aloittaa lampuista, mutta järjestys kannattaa pitää päinvastaisena, sillä valo palvelee kuvaa, ei toisinpäin.
- Huoneen leveys, syvyys ja kattokorkeus
- Ikkunoiden ja ovien paikat
- Pistorasiat ja jatkojohtojen reitit
- Kameran ja haastateltavan etäisyys toisistaan
Vertaile kahta asetelmaa paperilla
Piirrä samaan huoneeseen vähintään kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisessä päävalo tulee kameran vierestä noin 45 asteen kulmasta ja täytevalo vastakkaiselta puolelta heijastimella. Toisessa päävalo on sivummalla, jolloin kasvoihin tulee enemmän muotoa ja varjoa. Merkitse nuolilla valon suunta ja kirjoita viereen arvio etäisyydestä.
Paperilla näet nopeasti ongelmat, jotka huoneessa kestäisivät puoli tuntia. Jalusta saattaa jäädä oven eteen, johto kulkea haastateltavan jalkojen yli tai tausta olla liian lähellä, jolloin varjo osuu seinään. Pienessä huoneessa taustan etäisyys on usein tärkein yksittäinen luku, ja sen voi tarkistaa jo piirroksesta.
Kun kuvaat kokeilun molemmista, tallenna kuvat samalla nimellä kuin piirrokset. Myöhemmin katsot, kumpi asetelma antoi paremman lopputuloksen, ja tiedät tarkalleen miksi. Näin arvioit tulosta omilla välineilläsi ilman, että tarvitset uusia lamppuja.
Merkitse lattiaan, mitä paperilla päätit
Suunnitelma on hyödyllinen vain, jos sen voi toistaa. Käytä maalarinteippiä ja merkitse lattiaan jalustojen jalkojen paikat, haastateltavan tuolin paikka ja kameran sijainti. Kirjoita teippiin lyhyt tunnus, esimerkiksi P kuin päävalo, ja sama tunnus piirrokseen. Seuraavalla kerralla asetelma on pystyssä vartissa.
Syksyllä tämä säästää eniten aikaa, koska kuvaukset siirtyvät iltaan ja valoa on vähän. Kun tiedät jokaisen paikan, voit keskittyä haastateltavaan etkä lamppujen etsimiseen. Teippi myös muistuttaa korkeudesta, jos kirjoitat siihen jalustan nostokorkeuden senttimetreinä.
Jos huonetta käytetään muuhun, ota teipit pois ja valokuvaa lattia ennen sitä. Kuvasta näet merkit uudelleen. Pidä piirros ja kuva samassa kansiossa, jolloin asetelma on dokumentoitu yhtä selvästi kuin mikä tahansa muu työvaihe.
Tarkistuslista ennen kuvauspäivää
Käy lista läpi aina samassa järjestyksessä. Se vie viisi minuuttia, mutta poistaa suurimman osan yllätyksistä. Aloita sulkemalla ikkunat verhoilla tai peittämällä ne, jotta ulkovalo ei muutu kesken haastattelun pilvien tai illan hämärän mukana. Sekoittuva valo on syksyn yleisin värivirheiden syy.
Tarkista sitten valkotasapaino kaikissa lampuissa. Jos yhden lampun sävy poikkeaa, kasvoihin tulee kellertävä tai sinertävä reuna. Ohjaajana huomaan tämän harjoitustöissä jatkuvasti, ja korjaus on yleensä yksinkertainen: vaihda lamppu tai säädä sävy samaksi.
Lopuksi ota koekuva, katso kasvot ja tausta erikseen ja vertaa piirrokseen. Jos kuva poikkeaa suunnitellusta, siirrä yhtä asiaa kerrallaan. Kun muutat kolmea asiaa kerralla, et opi mitään.
- Ikkunat peitetty tai verhottu
- Kaikkien lamppujen sävy sama
- Taustan etäisyys tarkistettu
- Johdot pois kulkureiteiltä
- Koekuva otettu ja verrattu piirrokseen
Mitä jää käteen tästä syksystä
Pohjapiirros ei ole byrokratiaa vaan nopein tapa ymmärtää omaa tilaa. Kun olet piirtänyt huoneen kerran, osaat arvioida mitä tahansa uutta asetelmaa ilman pitkää kokeilua. Samat ruudut ja nuolet toimivat, olipa huoneena olohuoneen nurkka tai pieni työtila.
Tärkeintä on pysyvyys. Syksyn pimeät kuukaudet palkitsevat sen, joka on rakentanut valon itse eikä luota ikkunaan. Kun asetelma on piirretty, teipattu ja kuvattu, voit vertailla tuloksia viikosta toiseen ja huomata, mikä oikeasti muuttaa kuvaa.
Jos haluat jatkaa aiheesta, kurssin opetussuunnitelmassa on moduuli juuri pohjapiirroksista ja valoasetelmista.
Piirrä huone, vertaile kahta asetelmaa ja merkitse paikat lattiaan teipillä. Näillä kolmella askeleella pimenevät illat eivät enää ole ongelma vaan tilaisuus rakentaa toistettava asetelma. Tarkista valkotasapaino, sulje ikkunat ja muuta yhtä asiaa kerrallaan. Silloin opit lukemaan omaa valoasi, ja sama suunnitelma palvelee sinua pitkälle talveen.