Anun lähtötilanne: kapea olohuone ja yksi ikkuna
Anu otti yhteyttä syksyn alussa, kun hän oli kuvannut jo muutaman videohaastattelun kotonaan. Kuvauspaikkana oli olohuoneen nurkka, jossa oli yksi ikkuna sivulla, sohva taustalla ja huoneen leveys vajaat kolme metriä. Hänellä oli kaksi led-valoa, pieni pehmennin ja kolmijalka. Välineitä siis oli, mutta tulos ei miellyttänyt: haastateltavan toinen poski jäi pimeäksi ja takana olevaan seinään heittyi tumma varjo.
Kysyin ensimmäiseksi, onko huoneesta piirrosta. Ei ollut. Anu oli siirrellyt lamppuja kuvauskerrasta toiseen sen mukaan, miltä ne tuntuivat, eikä hän muistanut, mistä kohdasta paras kuva oli tullut. Juuri tämä on tavallista: kokeilu ilman muistiinpanoja ei kerry opiksi.
Sovimme, että ennen yhtään uutta ostosta hän mittaa huoneen ja piirtää sen ylhäältä päin katsottuna. Paperi, kynä ja metrimitta riittivät.
Ensimmäinen piirros: mitat, ikkuna ja kameran paikka
Anu piirsi huoneen suorakulmiona ja merkitsi siihen ikkunan, sohvan, oven ja haastateltavan tuolin. Mittakaavaksi hän valitsi yksinkertaisesti yhden ruudun vihkossa vastaamaan puolta metriä. Kameran paikka ja kuvauskulma tulivat mukaan nuolena, ja lamput pieninä neliöinä, joihin hän kirjoitti etäisyyden tuolista.
Piirros paljasti heti asian, jota hän ei ollut huomannut: ikkuna oli haastateltavan oikealla puolella, mutta päävalo oli asetettu samalle puolelle kameran viereen. Kaksi valoa tuli siis lähes samasta suunnasta, ja vasen poski jäi ilman täytettä. Tämä näkyi kuvassa, mutta syytä ei ollut osattu nimetä.
Piirroksen hyöty ei ole kauneudessa vaan siinä, että kaikki muuttujat ovat yhtäaikaa silmien edessä. Kun valon suunta, etäisyys ja ikkunan päivänvalo ovat samalla sivulla, ristiriidat huomaa sekunneissa.
- Mittaa huoneen leveys ja syvyys ennen kuin piirrät
- Merkitse ikkuna ja sen suunta, koska se on aina yksi valonlähde
- Kirjoita jokaisen lampun etäisyys haastateltavasta piirrokseen
Kolme asetelmaa vierekkäin
Seuraavaksi Anu piirsi samaan huoneeseen kolme vaihtoehtoa. Ensimmäisessä päävalo oli kameran vasemmalla puolella noin 45 asteen kulmassa ja täyte ikkunan puolella heijastimena. Toisessa ikkuna toimi päävalona ja led-valo täytteenä vastakkaiselta sivulta. Kolmannessa tuoli oli siirretty kauemmas seinästä, jotta taustalle jäi tilaa.
Piirtäminen oli nopeaa, ehkä kymmenen minuuttia per vaihtoehto. Silti jo paperilla näki, että toinen vaihtoehto jättäisi ikkunan valon muuttuvan pilvisyyden mukana, mikä ei sovi pitkään kuvaukseen. Ensimmäinen vaihtoehto oli vakaampi, mutta lamppu tuli liian lähelle sohvaa.
Pohjapiirrosten vertailussa kannattaa kysyä kolme asiaa: mistä valo tulee, mikä siitä voi muuttua kuvauksen aikana ja mihin varjo putoaa. Kun nämä on kirjattu jokaiseen vaihtoehtoon, valinta tehdään perusteluilla eikä fiiliksellä.
- Piirrä vähintään kaksi vaihtoehtoa samaan huoneeseen
- Merkitse, mikä valonlähde voi muuttua kesken kuvauksen
- Katso, mihin suuntaan varjo putoaa taustaseinällä
Kokeilu paikan päällä ja huomio varjosta
Viikkoa myöhemmin Anu kuvasi ensimmäisen asetelman mukaan ja lähetti minulle kaksi still-kuvaa. Haastateltavan kasvot olivat tasaisemmat ja vasen poski sai nyt riittävästi valoa heijastimesta. Tausta oli kuitenkin yhä hieman raskas: päävalon varjo osui sohvan päälle tummana reunana.
Pohjapiirroksen avulla ratkaisu löytyi helposti. Kun tuolia siirrettiin noin 40 senttiä kauemmas seinästä ja päävalo nostettiin hieman korkeammalle, varjo putosi lattiaa kohti eikä enää näkynyt kuvassa. Mitään ei ostettu, kaikki tehtiin olemassa olevilla välineillä.
Anu kirjasi piirrokseen uudet mitat ja päivämäärän. Seuraavalla kerralla hän ei aloittanut tyhjästä, vaan tarkisti ensin, vastasiko huone edellistä asetelmaa. Tämä pieni tapa vähensi hänen kuvausaikaansa selvästi, koska säätö alkoi tunnetusta lähtökohdasta.
Mitä Anu teki toisin seuraavalla kerralla
Kun Anu sai uuden haastattelun toiseen paikkaan, hän ei yrittänyt toistaa olohuoneen asetelmaa sellaisenaan. Hän mittasi uuden tilan ja piirsi sen samalla tavalla. Ikkuna oli nyt kameran takana, joten luonnonvalo tuli suoraan haastateltavan kasvoille ja loi tasaisen, mutta litteän vaikutelman.
Piirroksessa hän huomasi, että lamppu kannattaa siirtää sivulle, jotta kasvoille tulee muotoa. Hän vertasi kahta asetelmaa ja päätyi sellaiseen, jossa ikkunan valoa käytettiin täytteenä ja led-valo oli päävalona hieman sivulla. Päätös syntyi paperilla, ei kameran edessä, kun haastateltava jo odotti.
Tämä on mielestäni pohjapiirrosten suurin anti: ne siirtävät ajattelun kuvauspaikalta etukäteen. Epäselvyydet selviävät kynän kanssa rauhassa, ja kuvauspäivänä keskitytään ihmiseen, ei lamppujen etsimiseen.
Mitä tästä voi ottaa omaan työhön
Anun tapaus ei ole poikkeuksellinen. Pienessä huoneessa jokainen sentti vaikuttaa, ja ilman piirrosta muistaa harvoin, mikä asetelma toimi ja miksi. Piirros tekee valinnoista toistettavia ja auttaa vertaamaan vaihtoehtoja ennen kuin lamppuja kannetaan paikalle.
Aloita yksinkertaisesti: ylhäältä päin kuva huoneesta, ikkuna, kamera, haastateltava ja lamput. Älä yritä piirtää tarkkaa mittakaavaa heti, riittää, että etäisyydet ovat suhteessa oikein. Kun piirros on valmis, kysy, mikä siinä on ristiriidassa kuvan kanssa.
Kurssilla harjoittelemme tätä vaihe vaiheelta pienessä huoneessa, ja palaamme omiin piirroksiisi, kun arvioimme tulosta. Tärkeintä on tapa, ei täydellinen lopputulos ensimmäisellä kerralla.
- Piirrä huone ylhäältä ennen kuin siirrät yhtään lamppua
- Vertaa kahta asetelmaa paperilla ennen kuvausta
- Kirjaa toimiva asetelma muistiin mittoineen
Anun olohuone ei muuttunut, mutta hänen tapansa katsoa sitä muuttui. Kun huone, valot ja haastateltava ovat paperilla yhdessä, ongelmat näkyvät ennen kuin ne ehtivät kuvaan. Sama menetelmä toimii mihin tahansa pieneen tilaan, ja sen oppii ilman uusia välineitä, vain kynällä ja metrimitalla.