Aloitan aina yhdestä valosta
Kun opastan jotakuta ensimmäistä kertaa, pyydän sammuttamaan kaikki muut valot kuin päävalon. Syy on yksinkertainen: jos näet vain yhden valonlähteen vaikutuksen, ymmärrät, mitä se tekee kasvoille. Kun valoja on kolme yhtä aikaa päällä, on mahdoton tietää, mikä niistä aiheuttaa esimerkiksi kaksoisvarjon leuan alle.
Asetan päävalon noin 30–45 astetta kameran akselista sivuun ja hieman silmien yläpuolelle. Haastateltava istuu paikallaan, ja katson ensin omin silmin, ennen kuin vilkaisen kameran näyttöä. Kasvoilla pitää näkyä selvä valon puoli ja varjon puoli, mutta nenän alle ei saa syntyä mustaa kolmiota.
Tämä vaihe kestää yleensä muutaman minuutin. Se tuntuu hitaalta, mutta säästää aikaa myöhemmin, koska täytevalo ja tausta rakennetaan valmiin perustan päälle eikä sen korjaamiseksi.
- Sammuta kaikki muut valot ensin
- Aseta päävalo sivuun ja silmien yläpuolelle
- Katso kasvoja ennen kameran näyttöä
Etäisyys ratkaisee pehmeyden enemmän kuin valon teho
Moni olettaa, että pehmeän valon saa vain isolla ja kalliilla pehmentimellä. Käytännössä valon etäisyys vaikuttaa yhtä paljon. Kun valo tuodaan lähelle haastateltavaa, sen suhteellinen koko kasvaa ja varjojen reunat pehmenevät. Kun sen vie kauas, valosta tulee pistemäisempää ja varjot kovenevat.
Pienessä huoneessa tämä on hyvä uutinen. Sinun ei tarvitse tilaa, vaan voit tuoda valon puolentoista metrin päähän ja säätää kirkkautta himmentimellä tai kääntämällä valoa hieman sivuun. Jos valo on liian kirkas lähellä, älä siirrä sitä kauemmas vaan himmennä tai lisää kangas eteen.
Tein tästä itselleni säännön: ensin etäisyys, sitten kulma, vasta viimeisenä tehon säätö. Näin pehmeys pysyy hallussa ja kuva näyttää luonnolliselta.
Täytevalo on usein pienempi kuin luulet
Täytevalon tehtävä on avata varjoa, ei poistaa sitä. Jos täytevalo on yhtä kirkas kuin päävalo, kasvot litistyvät ja haastateltava näyttää kuin passikuvassa. Haluan, että varjon puolella näkyy vielä muotoa, mutta yksityiskohdat eivät hukkuu mustaan.
Aloitan täytteenä usein valkoisella heijastimella tai vaahtomuovilevyllä varjon puolella, ihan haastateltavan viereen. Se palauttaa osan päävalosta eikä vaadi lainkaan lisävaloa. Jos se ei riitä, lisään pienen himmeän valon kameran viereen.
Katso erityisesti silmiä. Jos silmäkuopat ovat tummat, täytettä tarvitaan lisää. Jos silmiin ilmestyy kaksi selvää heijastusta, täyte on liian voimakas tai liian lähellä. Pyri siihen, että heijastus on pehmeä ja yksittäinen.
- Aloita heijastimella ennen toista valoa
- Tarkista silmäkuopat ja silmien heijastukset
Näin arvioin tuloksen ilman erikoislaitteita
Kameran pieni näyttö valehtelee helposti, koska kirkkaus ja kontrasti vaihtelevat katselukulmasta. Siksi otan lyhyen testitallenteen ja katson sen tietokoneen isolta näytöltä. Pysäytän kuvan, kun haastateltava puhuu, koska liikkeessä kasvot näyttävät erilaisilta kuin tuijotettaessa.
Tarkistan kolme asiaa: onko kirkkain kohta kasvoilla vai kaulassa, erottuuko varjon puoli vielä muodoltaan ja onko iho kirkkain kohdistaan ylivalottunut. Jälkimmäiseen riittää usein kameran zebra-merkintä, mutta jos sitä ei ole, ihon kirkkainta kohtaa voi arvioida silmämääräisesti.
Jos jokin näistä pettää, muutan vain yhtä asiaa kerrallaan. Useimmiten korjaus on valon siirto kymmenen senttiä tai heijastimen kääntö. Kun muutat kolmea asiaa yhtä aikaa, et opi, mikä auttoi.
- Katso testitallenne isolta näytöltä
- Muuta yhtä asiaa kerrallaan
Yleisiä virheitä, jotka näen harjoitustöissä
Kaikkein yleisin virhe on päävalon asettaminen aivan kameran viereen. Kuva on tasainen ja turvallinen, mutta kasvoilta katoaa muoto. Toinen on liian korkea valo, jolloin silmät jäävät varjoon ja katse näyttää väsyneeltä.
Kolmas virhe on haastateltavan siirtyminen kesken kuvauksen. Moni istuu aluksi suorassa ja painuu sitten tuolissa taaksepäin, jolloin kasvot ovat eri kohdassa valoa. Merkitsen tuolin paikan teipillä lattiaan ja pyydän haastateltavaa pysymään siinä.
Syksyisin törmään vielä yhteen asiaan: ikkunasta tuleva päivänvalo vaihtelee tunnin aikana selvästi. Jos ikkuna on näkyvillä, peitän sen tai käytän sitä päävalona koko kuvauksen ajan. Sekoitettu valo yllättää useammin kuin mikään välinevika.
- Päävalo liian lähellä kameraa litistää kasvot
- Teippaa tuolin paikka lattiaan
- Hallitse ikkunan valoa syksyn vaihtelevassa päivänvalossa
Mitä jää käteen, kun asetelma on valmis
Kun päävalo ja täytevalo on asetettu, kirjaan muistiin etäisyydet, korkeuden ja kulman. Tämä vie minuutin, mutta seuraavalla kerralla pääset samaan lopputulokseen kymmenessä minuutissa. Pohjapiirros vihkon sivulle riittää, ei tarvita ohjelmaa.
Opetan tämän kurssilla juuri siksi, että taito on toistettava. Hyvä valo ei ole sattumaa eikä kallista kalustoa, vaan muutama päätös tehtynä oikeassa järjestyksessä. Kun ymmärrät, miksi valo on siellä missä se on, osaat korjata sen myös silloin, kun huone tai haastateltava vaihtuu.
Päävalon ja täytevalon hallinta on myös pohja kaikelle muulle: tausta, värilämpötila ja varjojen muokkaus rakentuvat sen päälle.
Hyvä haastattelun valo syntyy järjestyksestä: yksi valo kerrallaan, etäisyys ennen tehoa, täyte vain avaamaan varjoa ja arviointi isolta näytöltä. Et tarvitse uutta kalustoa, vaan rauhallisen tavan tarkistaa, mitä kuvassa oikeasti näkyy. Kirjaa asetelmasi muistiin, niin voit toistaa onnistuneen lopputuloksen seuraavallakin kerralla.