Kysymys, jonka kuulen useimmin
Kurssilaisilta tulee yksi kysymys toistuvasti: miksi haastateltava näyttää kuvassa litteältä, vaikka kasvoille on laitettu hyvä valo? Vastaus löytyy lähes aina taustasta. Jos henkilö ja seinä ovat samalla tasolla ja saman kirkkauden alueella, silmä ei saa mitään osoitusta siitä, kuinka kaukana tausta on. Kuva muuttuu pinnaksi, jossa kasvot ovat vain yksi värialue muiden joukossa.
Pienessä huoneessa tämä korostuu, koska seinä on usein vain metrin tai kaksi takana. Hyvä uutinen on, että syvyyden tunne ei vaadi isoa studiota. Se syntyy kolmesta asiasta: etäisyydestä, kirkkauseroista ja värieroista. Kun hallitset edes yhtä niistä, henkilö alkaa erottua taustastaan.
Tässä kirjoituksessa keskityn juuri tähän yhteen kysymykseen. Pää- ja täytevalo sekä varjojen hallinta käsitellään muissa teksteissä, joten pysyn taustassa ja siinä, miten sen valaisu vaikuttaa kuvan syvyyteen.
Etäisyys ennen kaikkea muuta
Ensimmäinen ja halvin keino on siirtää haastateltavaa kauemmas seinästä. Jo kuudenkymmenen sentin lisäys muuttaa kuvaa, koska päävalon varjo ei enää putoa suoraan taustaan ja tausta jää hieman hämärämmäksi kuin kasvot. Jos huoneesi sallii, kokeile yli metrin väliä ja vertaa kuvaa ennen ja jälkeen.
Pidä samalla mielessä, että kamera kannattaa tuoda lähemmäs henkilöä ja zoomata hieman. Silloin tausta näyttää kuvassa suuremmalta ja pehmeämmältä, ja etäisyyden vaikutus korostuu. Mittaa askelin tai kävele huoneessa kamera kädessä, ennen kuin kiinnität mitään jalustalle.
Kun huone on todella pieni, etäisyyttä ei saa lisättyä. Silloin tarvitset kirkkauseroa, ja se on seuraava keino. Älä silti jätä etäisyyden testaamista väliin, sillä se on ilmaista ja nopeaa.
- Siirrä henkilöä seinästä kerrallaan noin puoli metriä
- Vertaa kuvia vierekkäin samalla valotuksella
- Tuo kamera lähemmäs ja käytä pidempää polttoväliä
Taustan kirkkaus suhteessa kasvoihin
Toinen keino on säätää, kuinka kirkas tausta on kasvoihin verrattuna. Yleensä toimii, että tausta on hieman tummempi kuin kasvot, jolloin katse ohjautuu henkilöön. Jos seinä on liian kirkas, se vie huomion ja silhuetti hukkuu. Jos se on aivan musta, kuva voi näyttää raskaalta ja irralliselta.
Hyvä käytännön tapa on valaista seinä erikseen pienellä lampulla, joka osoittaa seinään eikä henkilöön. Valon voi laittaa matalalle esimerkiksi huonekasvin tai hyllyn taakse, jolloin seinälle syntyy pehmeä valoalue. Sellainen alue toimii kuin kehys kasvojen ympärillä.
Älä laita taustavaloa täysille heti alussa. Aloita himmeästä ja lisää, kunnes henkilön hartiat ja hiukset alkavat erottua. Pysähdy siihen, missä ero näkyy luonnollisena. Liian voimakas tausta alkaa vetää huomiota pois haastateltavasta.
Värierolla syvyyttä ilman lisälamppuja
Kolmas keino on värisävyn ero. Jos kasvot ovat neutraalissa valossa ja tausta hieman lämpimämpi tai viileämpi, silmä erottaa tasot toisistaan. Tähän riittää usein se, että seinää valaisee eri lähde kuin henkilöä, esimerkiksi tavallinen kodin lamppu kasvojen valaisimen rinnalla.
Varo kuitenkin sävyeroa, joka näyttää virheeltä. Jos ero on liian suuri, kuva näyttää siltä kuin valkotasapaino olisi pielessä. Tarkista kamerasta, että kasvojen ihonsävy pysyy luonnollisena, ja tee taustan sävystä vain hienovarainen vastapaino.
Värilämpötilan hallintaan palaamme erikseen omassa osassaan. Tässä riittää muistaa yksi periaate: kasvojen väri on aina ensisijainen, ja tausta saa poiketa siitä vain sen verran, että se tukee henkilöä.
- Pidä kasvojen valo neutraalina
- Anna taustan olla vain vähän lämpimämpi tai viileämpi
- Tarkista ihonsävy ennen kuin hyväksyt kuvan
Näin arvioit tuloksen omilla välineillä
Moni ajattelee, että tuloksen arviointiin tarvitaan erillinen näyttö tai mittari. Käytännössä riittää kamerasi näyttö ja rauhallinen vertailu. Ota kolme koekuvaa: nykyinen asetelma, henkilö kauempana seinästä ja taustavalon kanssa. Katso kuvat vierekkäin ja kysy, missä henkilö erottuu selvimmin.
Kokeile myös pienentää kuva puhelimen kokoiseksi, koska suuri osa haastatteluista katsotaan pienellä ruudulla. Jos henkilö erottuu siellä taustastaan ilman, että kuva vaikuttaa kikkailulta, asetelma toimii. Jos reunat sulavat yhteen, lisää etäisyyttä tai muuta taustan kirkkautta.
Kirjoita muistiin, mitä muutit ja mikä vaikutti eniten. Kun toistat saman asetelman seuraavalla kerralla, sinulla on lähtökohta valmiina eikä tarvitse arvailla uudestaan.
- Ota vertailukuvat samalla valotuksella
- Katso kuvaa pienenä ja suurena
- Muuta yhtä asiaa kerrallaan
Yleisimmät sudenkuopat taustan kanssa
Yleisin virhe on kirkas ikkuna tai valopinta suoraan henkilön takana. Kamera valottaa silloin kasvot liian tummiksi tai ikkuna palaa valkoiseksi. Käännä asetelmaa niin, ettei suuria kirkkaita pintoja ole kuvassa, tai peitä ikkuna.
Toinen virhe on liian täyteen ladattu tausta. Hyllyllinen esineitä lisää syvyyttä, mutta liikaa yksityiskohtia kilpailee katseesta henkilön kanssa. Valitse muutama selkeä elementti ja valaise ne pehmeästi.
Kolmas virhe on valon osuminen taustaan kasvojen valaisimesta. Jos päävalo heittää seinälle kovan varjon henkilön päästä, kuva näyttää teippaukselta. Siirrä henkilöä tai suuntaa valoa hieman alemmas, kunnes varjo lasketaan pois kuvasta.
Taustan valaisu ei vaadi isoa tilaa. Aloita etäisyydestä, säädä seinän kirkkautta kasvoja tummemmaksi ja lisää tarvittaessa hienovarainen sävyero. Arvioi tulos vertailemalla kuvia vierekkäin ja katso niitä myös pienenä. Kun muutat yhtä asiaa kerrallaan, huomaat nopeasti, mikä toimii juuri sinun huoneessasi.