Mitä lippu kuvaamossa tarkoittaa
Kun kuvaaja sanoo lippu, hän ei tarkoita liehuvaa kangasta vaan mitä tahansa tasaista, valoa estävää pintaa, jonka asetat lampun ja kohteen väliin. Se voi olla musta vaahtomuovilevy, pahvin palanen tai vanha verho, jonka olet kiinnittänyt jalustaan. Tehtävä on aina sama: se rajaa valon tulosuuntaa, jotta valo osuu vain sinne, minne haluat.
Lipun hyöty näkyy parhaiten pienessä huoneessa. Päävalo heijastuu helposti seiniltä ja katosta, ja varjot menettävät muotonsa, koska valoa tulee joka suunnasta. Kun asetat lipun lampun sivulle, valokiila kapenee ja kasvojen toinen puoli pysyy hiukan tummempana. Juuri tämä ero antaa kasvoille muodon.
Lippu ei lisää valoa, se poistaa sitä. Siksi se on halpa tapa korjata ongelma, jota moni yrittää ratkaista ostamalla uuden lampun.
- Lippu rajaa valon, se ei tee valosta pehmeämpää
- Musta pinta imee valoa, valkoinen heijastaa sitä takaisin
- Kokeile ensin pahvilla ennen kuin ostat mitään
Varjon reuna kertoo valon koon
Varjolla on aina reuna, ja reunan luonne on tärkein vihje siitä, millaista valoa käytät. Terävä, selvärajainen varjo syntyy pienestä valonlähteestä, joka on kaukana kohteesta. Pehmeä, hitaasti häipyvä varjo syntyy suuresta valonlähteestä lähellä kohdetta. Tämä on yksi trade-sanaston perusasioista, ja sen ymmärtäminen säästää paljon arvailua.
Katso haastateltavan nenän alle tai poskipään alapuolelle. Jos varjo on kuin veitsellä leikattu, valonlähteesi on suhteessa kohteeseen liian pieni tai liian kaukana. Jos varjo on lähes huomaamaton, valo on ehkä liian laaja ja kasvot näyttävät litteiltä. Kumpikaan ei ole virhe sinänsä, mutta sinun pitää tietää, kumpaa haet.
Haastattelussa haetaan yleensä keskitietä: varjo näkyy, mutta sen reuna on pehmeä ja rauhallinen. Silloin katsoja lukee kasvoja luontevasti eikä huomaa valoa lainkaan.
- Pieni ja kaukainen valo antaa kovan reunan
- Suuri ja lähellä oleva valo antaa pehmeän reunan
- Tarkista reuna nenän alta ja leuan alta
Etäisyyden säätö ilman uusia välineitä
Valon siirtäminen lähemmäs tai kauemmas muuttaa kahta asiaa yhtä aikaa: kirkkautta ja varjon pehmeyttä. Kun tuot lampun lähemmäs haastateltavaa, valo kirkastuu ja varjojen reunat pehmenevät, koska valonlähde näyttää kohteesta katsottuna suuremmalta. Kun viet sen kauemmas, valo himmenee ja varjo kovenee.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että voit saada kaksi hyvin erilaista tulosta samalla lampulla. Kokeile asettaa valo noin metrin päähän ja ota testikuva. Siirrä sitä sitten puoli metriä kauemmas ja vertaa. Kirkkauden muutoksen voit korjata kameran asetuksilla tai himmentämällä lamppua, mutta varjon luonne pysyy sen mukaisena, minkä etäisyys sille antoi.
Muista, että kasvojen etäisyys valoon vaihtelee myös silloin, kun haastateltava nojaa eteenpäin. Jos istuin on kiikkerä, merkitse lattiaan teipillä paikka, jotta asetelma pysyy samana koko tallenteen ajan.
- Lähempänä: kirkkaampi ja pehmeämpi
- Kauempana: himmeämpi ja kovempi
- Merkitse istuimen paikka lattiaan
Valon korkeus muuttaa kasvojen ilmeen
Valon korkeus on kolmas säätö, ja se vaikuttaa varjojen suuntaan. Kun valo on silmien korkeudella, varjot ovat vähäisiä ja ilme tasainen. Kun nostat valon hiukan silmien yläpuolelle ja suuntaat sen alaviistoon, nenän ja leuan alle muodostuu pieni, luonnollinen varjo, joka muistuttaa ikkunasta tulevaa päivänvaloa.
Liian korkealle nostettu valo tekee silmäkuopista tummat, ja kasvot näyttävät väsyneiltä. Liian alhaalta tuleva valo taas näyttää oudolta, koska olemme tottuneet valoon yläpuolelta. Hyvä lähtökohta on nostaa valo noin kasvojen korkeuden yläpuolelle ja kallistaa sitä niin, että silmiin jää pieni heijastus.
Jos haastateltava käyttää silmälaseja, korkeuden säätö on erityisen tärkeää. Pieni sivuttaissiirto tai valon nosto poistaa yleensä linsseihin syntyvän kiillon ilman, että tarvitset mitään lisävälinettä.
- Silmien tasolla: tasainen, vähän muotoa
- Hiukan yläpuolella: luonnollinen ja rauhallinen
- Liian ylhäällä: tummat silmäkuopat
Kolme säätöä yhdessä: yksinkertainen järjestys
Kun lippu, etäisyys ja korkeus ovat tuttuja, kysymykseksi jää, missä järjestyksessä niitä säädetään. Aloita aina korkeudesta ja suunnasta, koska ne määräävät varjon paikan. Säädä sitten etäisyys, jotta kirkkaus ja reunan pehmeys ovat sopivat. Lisää lippu vasta lopuksi, jos jokin alue kaipaa vielä rajausta tai jos valo karkaa taustaan.
Tee yksi muutos kerrallaan ja ota jokaisen jälkeen testikuva. Jos muutat kolmea asiaa yhtä aikaa, et tiedä, mikä korjasi tuloksen tai mikä pilasi sen. Kuvaajan kärsivällisyys on tässä enemmän arvoinen kuin kallis kalusto.
Pidä muistiinpanoissa lyhyt kirjaus: valon korkeus, etäisyys ja lipun paikka. Seuraavalla kerralla pääset samaan lopputulokseen minuuteissa.
- Ensin korkeus ja suunta
- Sitten etäisyys
- Viimeiseksi lippu
- Yksi muutos kerrallaan
Kuinka tiedät, että varjo on kunnossa
Valmista varjoa ei arvioida kamerassa pienellä näytöllä vaan katsomalla kuvaa rauhassa isommalta ruudulta. Tarkista, ettei mikään varjo ole tullut häiritsevän tummaksi, ettei kasvojen toinen puoli ole menettänyt kaikkea yksityiskohtaa ja että nenän alla oleva varjo ei kosketa huulta.
Pyydä haastateltavaa puhumaan hetki ja liikkumaan luonnollisesti. Varjot elävät liikkeen mukana, ja asetelma, joka näyttää hyvältä paikallaan, voi kärsiä, kun ihminen kääntää päätään. Jos varjo hyppii kasvoilla, siirrä lamppua hiukan sivummalle tai pienennä liikkumavaraa.
Lopuksi vertaa tulosta ensimmäiseen testikuvaan. Jos ero on selvä ja ilme on rauhallisempi, olet onnistunut. Jos et osaa sanoa eroa, jätä asetelma sellaiseksi, koska hyvä valo ei yleensä kaipaa lisää säätöä.
- Tarkista ruudulta, ei vain kameran näytöltä
- Pyydä haastateltavaa liikkumaan
- Vertaa ensimmäiseen testikuvaan
Varjon hallinta on pohjimmiltaan kolme sanaa: lippu, etäisyys ja korkeus. Kun ymmärrät, mitä kukin niistä tekee, voit korjata valon omilla välineilläsi ilman arvailua. Aloita pienestä säädöstä, katso varjon reunaa ja kirjaa onnistunut asetelma ylös. Näin jokainen seuraava kuvauskerta alkaa valmiimmasta pisteestä.