Marjan lähtötilanne
Marja otti minuun yhteyttä loppusyksyn pimenevinä viikkoina. Hän kuvaa pienen käsityöyrityksen haastatteluja kotinsa keittiössä, ja ongelma oli aina sama: haastateltava näytti litteältä, ja tausta sulautui häneen kuin yhdeksi tummaksi massaksi. Kasvoilla oli ikkunasta tuleva valo, joten pääasia oli periaatteessa kunnossa.
Hän oli jo ostanut yhden pienen lampun lisää, mutta tulos ei parantunut. Pyysin häneltä kolme kuvakaappausta ja pohjapiirroksen keittiöstä, vaikka se olisi ollut kynällä piirretty. Piirroksesta näki heti, että haastateltava istui vain puolen metrin päässä kaapistosta, jolloin tausta jäi saman valon varjoon.
Mitä kuvista näkyi
Katsoimme kuvia yhdessä rauhassa. Ensimmäinen havainto oli, että tausta ja haastateltavan tummat hiukset olivat lähes saman sävyisiä. Kun kahden alueen kirkkaus on sama, silmä ei erota niitä toisistaan, vaikka kasvot olisivat hyvin valaistut.
Toinen havainto liittyi värisävyyn. Kaapiston yläreunassa paloi lämmin keittiövalo, ikkunasta tuli viileää päivänvaloa, ja kamera yritti sovittaa molemmat samaan valkotasapainoon. Tausta näytti keltaiselta ja iho hieman harmaalta. Tämä ei ollut laiteongelma vaan valintojen yhdistelmä, jonka sai kuntoon ilman ostoksia.
- Tausta ja hiukset samassa kirkkaudessa
- Kaksi eri värilämpöistä valonlähdettä kuvassa
- Liian pieni etäisyys haastateltavan ja taustan välillä
Ensimmäinen muutos: etäisyys
Aloitimme halvimmasta keinosta eli etäisyydestä. Pyysin Marjaa siirtämään tuolin noin metrin verran kauemmas kaapistosta. Keittiö on pieni, mutta jo se ero antoi taustalle oman tilansa ja pehmensi sen terävyyttä, kun kamera tarkensi haastateltavaan.
Samalla ikkunan valo ei enää osunut taustaan yhtä voimakkaasti, joten haastateltava oli ensimmäistä kertaa taustaansa kirkkaampi. Marja kertoi kuvanneensa testikuvan heti siirron jälkeen ja nähneensä eron ilman mitään säätöjä. Hänen oma kommenttinsa oli, että kuva alkoi näyttää huoneelta eikä seinältä.
Toinen muutos: taustavalo
Taustan syvyys syntyi vasta, kun siihen lisättiin oma valo. Marjalla oli jo lamppu, joka oli tähän asti osoittanut haastateltavaa kohti. Käänsimme sen kohti kaapiston seinää ja asetimme sen matalalle, jolloin seinälle muodostui pehmeä valopinta haastateltavan olan taakse.
Valo ei saanut olla yhtä kirkas kuin kasvoilla. Pienensimme sitä siirtämällä lamppua kauemmas ja laittamalla eteen ohuen valkoisen kankaan. Tavoitteena oli, että tausta on selvästi tummempi kuin kasvot mutta ei musta, ja että hiusten reuna erottuu siitä. Kolmella testikuvalla löysimme sopivan tason.
- Lamppu matalalle ja kohti seinää
- Pehmennys kankaalla, ei suoraa valoa
- Tausta kasvoja himmeämpi mutta ei musta
Värit samaan sävyyn
Kolmas askel oli värilämpötila. Sammutimme kaapiston lämpimän lampun kokonaan ja vaihdoimme taustalampun lämpimän polttimon viileämpään, joka vastasi ikkunan valoa. Sen jälkeen asetimme valkotasapainon käsin valkoisella paperilla ennen jokaista kuvauskertaa.
Marja huomasi, että iho näytti heti luonnollisemmalta ja tausta pysyi samassa sävyssä koko haastattelun ajan. Pilvisenä päivänä ikkunan valo muuttui, joten lisäsimme muistilistaan kohdan: tarkista valkotasapaino aina uudelleen, jos taivas muuttuu kesken kuvauksen. Tämä pieni tapa säästää paljon korjaamista jälkikäteen.
Mitä Marja teki lopuksi
Seuraavalla viikolla Marja kuvasi uuden haastattelun ja lähetti minulle tuloksen. Henkilö erottui taustasta selvästi, hiusten reunassa oli ohut valo ja keittiön kaapit näkyivät pehmeänä, ei häiritsevänä taustana. Mitään uutta laitetta hän ei ostanut.
Sovimme, että hän tekee asetelmasta pysyvän pohjapiirroksen, johon on merkitty tuolin, lampun ja kameran paikat. Näin sama tulos toistuu, vaikka kuvaisi kuukauden päästä. Pienessä tilassa syvyys ei tarvitse suurta studiota, vaan järjestystä: etäisyys, erillinen taustavalo ja yhtenäinen väri.
- Pohjapiirros asetelmasta tallessa
- Valkotasapaino käsin joka kerta
- Sama asetelma toistuu ilman arvailua
Marjan tapaus muistuttaa, että taustan syvyys syntyy harvoin uudesta välineestä. Se syntyy siitä, että henkilö on kauempana taustasta, tausta saa oman, kasvoja himmeämmän valonsa ja kaikki valot ovat samaa sävyä. Kokeile samaa omassa tilassasi yksi muutos kerrallaan ja ota jokaisesta vaiheesta testikuva.